-
sunnuntaina, maaliskuuta 14, 2010
Suru-uutinen
Blogin pitäjä selviytyi voittajana syövästä, mutta menehtyi 8.3.2010 huonon yleiskunnon johdosta toisen sairauden aiheuttamiin komplikaatioihin.
tiistaina, helmikuuta 16, 2010
En juhli merkkipäivääni ...
16.2.2010
Puolimatkankrouvi on saavutettu matkalla aktiivisyöpäläisestä passiivisyöpäläiseksi, eli matka on puolivälissä tilanteeseen, jossa syöpäläiskerhon kokouksessa vuorollaan voi anonyymisti nousta seisomaan ja todeta: ”Olen Oskari ja olen (passiivi-) syöpäläinen.”
Mitäs tämä oikein tarkoittaa?!
No sitä, että tänään oli KYS:ssa, Korva-nenä- ja kurkku -tautien poliklinikalla lääkärin tapaaminen, jossa todettiin katsellen ja kopeloiden, että syövästä ei näy jälkeäkään.
- Tai kyllä siitä jälkiä näkyy, mutta itse syöpäkasvain on hävinnyt em. todentamiskonstien ulottumattomiin.
No sitä, että tänään oli KYS:ssa, Korva-nenä- ja kurkku -tautien poliklinikalla lääkärin tapaaminen, jossa todettiin katsellen ja kopeloiden, että syövästä ei näy jälkeäkään.
- Tai kyllä siitä jälkiä näkyy, mutta itse syöpäkasvain on hävinnyt em. todentamiskonstien ulottumattomiin.
Näkyviä syövän jälkiä on useitakin.
1 – Kaulan iho on palanut. Se näyttää samanlaiselta kuin ihon palaessa kesällä auringosta johtuen ja on nyt siinä vaiheessa, jossa se on tumman-harmaan-ruskea, kuiva ja hilseilevä.2 – Sylki on vaahtoavaa. Sivullinen ei sitä tietenkään huomaa, ellen halua sylkäistä juuri hänen läsnä ollessaan. Normaalistihan sylki lentää kaaressa melkein sinne minne on itse tarkoittanutkin, mutta vaahtosylki tulee omille rinnuksille. Se on vaahtoamisen lisäksi sitkeää – ei siis katkea. Syljettävä on toki tässäkin tilanteessa, mutta se tapahtuu paperiin.3 – Nielu on toispuoleinen. Sitäkään ei sivullinen näe ellei välttämättä halua tulla kurkistamaan suuhuni! Itse sitä tulee kyllä ihailtua päivittäin muutaman kerran, eli aina suunhoidon yhteydessä. Jos itse kurkistat peilillä nieluusi, siellä näet todennäköisesti, että uvulan (kitakielekkeen) molemmin puolin olevat nielun reunat ovat symmetriset. Minulla oikeanpuoleinen nielun reunakaaren muodostama alue (nielurisojen väliin jäävä alue) on pienempi ja kitakieleke on kääntynyt oikealle päin.
1 – Kaulan iho on palanut. Se näyttää samanlaiselta kuin ihon palaessa kesällä auringosta johtuen ja on nyt siinä vaiheessa, jossa se on tumman-harmaan-ruskea, kuiva ja hilseilevä.2 – Sylki on vaahtoavaa. Sivullinen ei sitä tietenkään huomaa, ellen halua sylkäistä juuri hänen läsnä ollessaan. Normaalistihan sylki lentää kaaressa melkein sinne minne on itse tarkoittanutkin, mutta vaahtosylki tulee omille rinnuksille. Se on vaahtoamisen lisäksi sitkeää – ei siis katkea. Syljettävä on toki tässäkin tilanteessa, mutta se tapahtuu paperiin.3 – Nielu on toispuoleinen. Sitäkään ei sivullinen näe ellei välttämättä halua tulla kurkistamaan suuhuni! Itse sitä tulee kyllä ihailtua päivittäin muutaman kerran, eli aina suunhoidon yhteydessä. Jos itse kurkistat peilillä nieluusi, siellä näet todennäköisesti, että uvulan (kitakielekkeen) molemmin puolin olevat nielun reunat ovat symmetriset. Minulla oikeanpuoleinen nielun reunakaaren muodostama alue (nielurisojen väliin jäävä alue) on pienempi ja kitakieleke on kääntynyt oikealle päin.
Siinäpä kaikki mitä sivullinen saattaa nähdä. Lisäksi on erinäinen määrä asioita, jotka näkyvät ainoastaan itselleni korvienvälin valkokankaalla. Muut onkin etsittävä kehittyneempiä keinoja käyttäen.
Tällainen kehittyneempi konsti on PET-CT -kuvaus, joka tehdään noin kahden kuukauden kuluttua, huhtikuussa. Siihen saakka vielä jännitetään.
Tällainen kehittyneempi konsti on PET-CT -kuvaus, joka tehdään noin kahden kuukauden kuluttua, huhtikuussa. Siihen saakka vielä jännitetään.
Joka tapauksessa tässä mennään tällä hetkellä. Jatkosta kirjoittelen, jos ja kun aihetta ilmenee, mutta tuskin sentään viikoittain.Hyvää pian alkavaa kevättä kaikille, jotka ovat viitsineet seurailla lähes jokaisen lempiharrastusta: omasta sairaudesta puhumista – ja minä olen vielä jopa siitä kirjoitellutkin. - Kuitenkin olen tietoinen (aika tarkastikin) blogissani käyneiden kävijämäärän ja olen ilahtunut myötäelämisestänne – kiitos siitä!
Rakkaalle vaimolle tämä on ollut sellaista vastamäen myötäelämistä, johon kai vihkikaavassakin viitataan!!
Kommentteja julkaisen edelleenkin – siitä vaan näppikset rapisemaan!
lauantaina, helmikuuta 13, 2010
1 KOMMENTTIA TEKSTIIN ”Namia”:
₭ Anonyymi kirjoitti...
Tervehdys! Löysin blogisi blogilistan kautta. Mielenkiintoista lukea kommenttejasi makumuutoksista kun juuri äsken itse nieleskelin houkuttelevan näköisen laskiaispullan lopulta vastentahtoisesti. Minun makumuutokseni ovat kuitenkin vähäisempiä kuin sinun, syöpälääkkeeni (ns. täsmälääke) sivuvaikutuksia, mutta uskallan silti kommentoida.
Näiden neljän mainitsemasi perusmaun lisäksi on viides, umamiksi nimetty (tulee esiin monissa japanilaisissa ruoissa) - kävin tammikuussa messuilla, jossa oli aistipolku: maistelinkin näitä perusmakuja kiinnostuneena, nykytiedon mukaan makuaistimukset sijaitsevat jokaisella yksilöllisesti, myös eri puolilla kieltä. Sain tuntuman kaikkiin, mutta suolaisuus tuntuu pelkästään vastenmieliseltä.
Minä en karkkeja kaipaa, mutta suklaa ja jäätelö maistuisivat - valitettavasti eivät maistu kuitenkaan, jotenkin se rasva tunkee läpi etovana eikä makua pyöristävänä kuten ennen.
Voimia!
tiistaina, helmikuuta 09, 2010
Namia
9.2.2010
- Jussille kiitos vinkistä. Hän pyytää edellisen blogikirjoitukseni kommentissaan karamellien makuanalysointia! Ja miksikäs ei, koska olen innolla odotellut milloin namitkin alkaisivat maistumaan.
- Myös violetribbon kertoo saman blogikirjoituksen kommentissaan, että hänellä sädehoidot ovat kuun puolivälin jälkeen alkamassa. Jos olen oikein ymmärtänyt sädetettävän alueesi, niin suun maut eivät liene vaaravyöhykkeessä – ainakin näin toivon!
Suun (kielen makunystyjen) pitäisi välittää aivoille tietoa neljästä perusmausta: makeasta, karvaasta, suolaisesta ja happamasta. Lisäksi joissakin lähdeteoksissa puhutaan erikseen kirpeästä (kirpeän suolaisesta) mausta viidentenä makuna.
Namit ovat olleet minulle mieleistä naposteltavaa jo pitkään. Nyt tietenkin tupakoinnin lopettamisen jälkeen niistä tuli lisäksi tapasauhuttelun korvike ja niitä upposi todella kovaa tahtia, kunnes …!!
… kunnes sädehoito alkoi vaikuttamaan suun limakalvoihin ja vei lopulta syljenerityksen kokonaan.
Olen jo moneen otteeseen avannut irtokarkkirasiani, jonka ennätin tankata täyteen juuri ennen kuin makujen tunnistaminen alkoi hävitä ihan tykkänään. – Pahimmillaan ”mauton elämä” oli sitä, että laittoipa suuhun mitä tahansa niin se maistoi pahalta! Ja tarkoitan tällä niin pahaa makua, että eväs oli sylkäistävä pois. Vettä sentään oli pakko nieleskellä, jotta pystyi edes puhumaan eli vettä tarvitsin uunikintaan (kieli) kostutteluun. Ilman kostuttamista kieli tarttui kitalakeen, suun seinämiin tai huuliin, huulet kiinni toisiinsa ja puhuminen oli yhtä 'monkejjusta'.
Olen aina valinnut irtokarkkini – kuten kai kaikki muutkin namikoukussa olevat – omien, hyvien makukokemusteni perusteella. Namivalikoimassa on lakritsia salmiakin makuisena tai ilman, täytelakritseja, suklaata täytteellä tai ilman, monenmakuisia marmeladeja, hedelmänmakuisia pehmeitä namusia, vaahtokarkkeja, happamankirpeitä (irvistellen syötäviä) jne. – Mutta mikään muu kuin normaali perussuklaa ei maistu hyvältä!
… kunnes sädehoito alkoi vaikuttamaan suun limakalvoihin ja vei lopulta syljenerityksen kokonaan.
Olen jo moneen otteeseen avannut irtokarkkirasiani, jonka ennätin tankata täyteen juuri ennen kuin makujen tunnistaminen alkoi hävitä ihan tykkänään. – Pahimmillaan ”mauton elämä” oli sitä, että laittoipa suuhun mitä tahansa niin se maistoi pahalta! Ja tarkoitan tällä niin pahaa makua, että eväs oli sylkäistävä pois. Vettä sentään oli pakko nieleskellä, jotta pystyi edes puhumaan eli vettä tarvitsin uunikintaan (kieli) kostutteluun. Ilman kostuttamista kieli tarttui kitalakeen, suun seinämiin tai huuliin, huulet kiinni toisiinsa ja puhuminen oli yhtä 'monkejjusta'.
Olen aina valinnut irtokarkkini – kuten kai kaikki muutkin namikoukussa olevat – omien, hyvien makukokemusteni perusteella. Namivalikoimassa on lakritsia salmiakin makuisena tai ilman, täytelakritseja, suklaata täytteellä tai ilman, monenmakuisia marmeladeja, hedelmänmakuisia pehmeitä namusia, vaahtokarkkeja, happamankirpeitä (irvistellen syötäviä) jne. – Mutta mikään muu kuin normaali perussuklaa ei maistu hyvältä!
Ihmettelen kovasti, miksi mikään normaalisti kirpeän makuinen nami, ei nyt maistu muuta kuin poissylkäistävän pahalta. Jos niitä erehtyy mussuttamaan väin väkisin suussaan pahasta mausta huolimatta hiukan pitempään, suu tulee kipeän aristavaksi.
Maustoin alussa myös normaaleja ruokia reilulla suolamäärällä (suolaista kaurapuuroa) ja ihmettelin mistä suun kipeytyminen johtui. No, varmaankin siitä liiasta suolasta, vaikken sitä itse maistanutkaan. Jostakin syystä sain kuitenkin puuro- ja velliannokseni syötyä. Nythän maistumattomat syötävät vähenevät ihan kivaa tahtia. Joka päivä on aiheellista kokeilla, että jokohan tuo tai se maistuisi, ja onneksi positiivisia yllätyksiä tulee vastaan päivittäin.
Maustoin alussa myös normaaleja ruokia reilulla suolamäärällä (suolaista kaurapuuroa) ja ihmettelin mistä suun kipeytyminen johtui. No, varmaankin siitä liiasta suolasta, vaikken sitä itse maistanutkaan. Jostakin syystä sain kuitenkin puuro- ja velliannokseni syötyä. Nythän maistumattomat syötävät vähenevät ihan kivaa tahtia. Joka päivä on aiheellista kokeilla, että jokohan tuo tai se maistuisi, ja onneksi positiivisia yllätyksiä tulee vastaan päivittäin.
Harmi, että namit eivät vielä kuulu joukkoon!!
Muistakaa kommentoida ja kertokaa omista kokemuksistanne. Ne auttavat muita samanlaisessa tilanteessa taistelevia, jos ei muuten, niin ainakin ymmärtämään sen, etteivät nämä ole pelkästään minun kiusaksi suunniteltuja vaan että on niitä muillakin!
Käykää myös katsomassa mitä sponsoreilla on sanottavana (tekstimainokset) - Uskokaa tai älkää, mutta omalla tavallaan sekin auttaa :)
perjantaina, helmikuuta 05, 2010
Ruoka ei maistu …
5.2.2010
… ruualle!
Nyt kun vatsa viimeinkin on asettunut toimimaan vakaasti, on mielenkiintoista seurata makujen kehittymistä (tai palaamista entiselleen) suun makuelinten tuntemuksina.
Ei olekaan itsestäänselvyys, että makea on makeaa, suolainen suolaista, karvas karvasta, hapan hapanta, hyvän makuinen hyvän makuista! Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Kaiken lisäksi suussa pyörii kuiva uunikinnas, joka tarttuu kitalakeen ja huuliin, huulet tarttuvat toisiinsa, sylkeä ei erity juuri lainkaan ja puheella on helppoa tehdä tarjahalos-imitointia: ärrästä tulee ”äjjä” ilman pientä vesitilkkaa, joka ”ijjottaa” kielen toisarvoiseen tehtäväänsä, puheen muodostamiseen. Olen vakaasti sitä mieltä, että sen ensiarvoinen tehtävä on makujen tunnistaminen.
Ei olekaan itsestäänselvyys, että makea on makeaa, suolainen suolaista, karvas karvasta, hapan hapanta, hyvän makuinen hyvän makuista! Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Kaiken lisäksi suussa pyörii kuiva uunikinnas, joka tarttuu kitalakeen ja huuliin, huulet tarttuvat toisiinsa, sylkeä ei erity juuri lainkaan ja puheella on helppoa tehdä tarjahalos-imitointia: ärrästä tulee ”äjjä” ilman pientä vesitilkkaa, joka ”ijjottaa” kielen toisarvoiseen tehtäväänsä, puheen muodostamiseen. Olen vakaasti sitä mieltä, että sen ensiarvoinen tehtävä on makujen tunnistaminen.
Kaurapuuro (tai -velli) oli ensimmäinen 'oikea ruoka', joka on löytänyt osoitteensa suurempia kipuja tuottamatta. Sen variaatiot ovatkin siellä jossakin löysän puuron tai sakean vellin välimaastossa. Lisäksi muutoin tökkivä (etova) rasvaisen syöminen ei pädekään kaurapuuroon. Laitan siihen suuren lusikallisen suolaista Flooraa sekä ensimmäiseen kerrokseen Floorasilmän ympärille 2-3 millin paksuudelta sokeria. Kun tämä kerros on syöty, lisään silmään vielä 2-3 teelusikallista sokeria ja lisänokareen Flooraa sekä aloitan annoksen vaivaamisen. Siitä tulee aivan hiutaleisen liisterin näköistä keitosta, joka ei avustusta nielemiseen kaipaa. Ääntä kohti kumottu lusikallinen katoaa kuin itsestään. Nam!
Makkarakeitto on toinen makunystyilleni kelpaava 'oikea ruoka'. Se ei maistettuna aivan vastaa sitä, mitä se antaa arominsa puolesta odottaa, mutta lähellä alkuperäistä soppaa kuitenkin. Siihen käytetään runsaasti keittojuureksi, joten kohtuullisen monipuolisen ravitsevaakin se on. Makkara on tietenkin aitoa Atrian Punaista. Aluksi makkarakeittokin piti soseuttaa, mutta nyt menee alakertaan semmoisenaan. Maiskis!
Peruna on pieni ihmeellisyys. Se ei maistu (hyvältä), mutta pieniä määriä syön sitä muiden juuresten joukossa. Myös soseutettuna se antaa hivenen vastenmielistä makua keittoon.
Peruna on pieni ihmeellisyys. Se ei maistu (hyvältä), mutta pieniä määriä syön sitä muiden juuresten joukossa. Myös soseutettuna se antaa hivenen vastenmielistä makua keittoon.
Lihat (sika ja lehmä) etovat. En saa niitä nieltyä yhtä palasta enempää. Senkin nieleminen tuottaa vaikeuksia. Vaikka liha olisi soseutettuna, se jää syömättä. Yäk!
Yksi rasiallinen maksalaatikkoa (rusinallista) on jo tuhottu. Ei mikään gourmet-kokemus, mutta menettelee.
Kaupan hyllyltä valmiina saatavat jälkiruoat ovat olleet melkoinen pettymys. Ei ensimmäistäkään täysin tyydyttävää purnukkaa ole osunut ostoskoriin, niitten maistumisesta puhumattakaan. Toki olen lähes kaikki urhoollisesti syönyt, mutta päättänyt olla toista purnukkaa ostamatta. Muutamia vaniljakiisseli-marjakeittosekoituksia olen löytänyt, jotka olisivat muuten ok, mutta se marjakeiton osuus on ollut ala-arvoisen keinotekoisen (esanssisen) makuista. Hyi!
Valion mustikkakeitto (litran purnukka) on hyvää, kun siihen ensin lisää runsaasti sokeria. Aika karvasta juotavaa imeltämättömänä!
Mutta mikä tärkeintä! Jejunum-letku ei ole käytössä, vaan kaikki eväs menee suun kautta, maistuupa se miltä tahansa. Ja ruokaa menee lisäksi riittävä määrä. Paino on pysynyt aika tarkasti samana koko ajan (alun tupakoinnin lopettamisesta johtuneita heilahteluja lukuun ottamatta).
Kyllä ne maut tulevat sieltä vielä liharuokiinkin. Pari lehmän sisäfilettä on odottelemassa makustelijaansa!
Kyllä ne maut tulevat sieltä vielä liharuokiinkin. Pari lehmän sisäfilettä on odottelemassa makustelijaansa!
Muuten. Tupakatta 3 kk, 1 pv ja 22 tuntia!
Muista kommentoida (anonyymisti tai nimellä).
Muista kommentoida (anonyymisti tai nimellä).
perjantaina, tammikuuta 29, 2010
Soudetaan ja huovataan
29.1.2010
Aluksi suurkiitos sinulle, Tuula, kirjoituksestasi. Minulla on ollut kiireinen 1½-viikkonen, mutta nyt tuntuisi rauhoittuvan (Lahoon päähän: Kop, kop, kop!).
Viikko takaperin jäin KYS:aan osastolle sädehoidonyksiköstä tiistaina. Silloin vatsahommelini tuli hoidettua kuntoon – vai tuliko sittenkään?!
Saman viikon perjantaina – siis kaksi päivää osastolta kotiuduttuani – vatsakivut alkoivat uudelleen, eikä suoli ollut toiminut 'normaalisti' tuolloin jo lähes kahteen viikkoon (osastolla tehtiin suolen toiminnan käynnistäminen ikään kuin kammesta vääntäen, siis kemiallisesti).
Perjantaina kivut alkoivat pikkuhiljaa aaltoillen ja lauantaiaamuna sama jatkui, mutta huomattavasti voimakkaammin vääntäen kuin konsaan aikaisemmin. Illalla tilanne oli sen verran sietämätön, että poukkoilin Varkauden sairaalan ensiapuun. Siellä kuvailtiin ja verta vuodateltiin sekä lääkärissä käynnille pakolliset kaksi tuntia odoteltiin! - Tämän jälkeen pyöräpehkuun selälleen ja kohti KYS:a.
Kello oli lähdettäessä ½ kymmenen tietämissä, Kuopioon saavuttaessa puoli yksitoista ja vastaanottopoliklinikalta osastolle siirtymisen tapahtuessa oltiinkin jo sunnuntaiaamun pikkutunneilla.
Olin hiukan pelännyt 'selällään maaten' -automatkan aiheuttavaa rytkytystä (vielä enemmän olisin pelännyt sitä istuallaan matkaten), mutta kumma kyllä, maha tuntui pysyvän rauhallisena. Jopa niin rauhallisena, että piti käyttää termejä, joilla vakuuttelin mahan kyllä olleen ihan 'kovasti kippee' kotona ja vielä Varkaudessakin. Toki, ei sitä kukaan missään vaiheessa kyseenalaistanut, mutta itselle tulee aina tällaisia 'mittee ne nyt uatteloo!?' -aatoksia!
Perjantaina kivut alkoivat pikkuhiljaa aaltoillen ja lauantaiaamuna sama jatkui, mutta huomattavasti voimakkaammin vääntäen kuin konsaan aikaisemmin. Illalla tilanne oli sen verran sietämätön, että poukkoilin Varkauden sairaalan ensiapuun. Siellä kuvailtiin ja verta vuodateltiin sekä lääkärissä käynnille pakolliset kaksi tuntia odoteltiin! - Tämän jälkeen pyöräpehkuun selälleen ja kohti KYS:a.
Kello oli lähdettäessä ½ kymmenen tietämissä, Kuopioon saavuttaessa puoli yksitoista ja vastaanottopoliklinikalta osastolle siirtymisen tapahtuessa oltiinkin jo sunnuntaiaamun pikkutunneilla.
Olin hiukan pelännyt 'selällään maaten' -automatkan aiheuttavaa rytkytystä (vielä enemmän olisin pelännyt sitä istuallaan matkaten), mutta kumma kyllä, maha tuntui pysyvän rauhallisena. Jopa niin rauhallisena, että piti käyttää termejä, joilla vakuuttelin mahan kyllä olleen ihan 'kovasti kippee' kotona ja vielä Varkaudessakin. Toki, ei sitä kukaan missään vaiheessa kyseenalaistanut, mutta itselle tulee aina tällaisia 'mittee ne nyt uatteloo!?' -aatoksia!
Kaikki arvannevat, mitä sairaalassa tapahtuu sunnuntaipäivisin. - Nukutaan, syödään, nukutaan, juodaan sajut, otetaan ettonet ja syödään taas ja niin edelleen... - Eli ei tapahtumia.
Suoli ei tietysti toiminut, mutta ei siihen koskenutkaan.
Suoli ei tietysti toiminut, mutta ei siihen koskenutkaan.
Maanantaiaamuna lääkärinkierrolla kerroin taas kertaalleen millainen historiikki itselläni oli (viime syksystä alkaen) ja millainen historiikki vatsallani ja suolellani oli (lähihistoria vain: viimeiset seitsemän päivää). Ja hoidoksi odottelua huomiseen, mutta letkun kautta ei mitään ravintoa. Nestemäistä ruokaa suun kautta, sekaan Pegorionia (edistää vatsansisällön käymistilaa) höystettynä kärsivällisyydellä!
Maanantai-iltana sitten maha alkoi olla todella täynnä. Suolessa eväät eivät liikkuneet mihinkään vaan ne parkkeerasivat jonnekin ohutsuolen ja paksusuolen alkupään tietämille. Ulospyrkimisen oireita kyllä ilmeni, mutta väärää reittiä pitkin. Olin siis syönyt ja maannut kaksi päivää – ei ihme, että ruoka yritti vallata uutta tilaa itselleen – rauhoittui se kumminkin yötä odotellessani.
Maanantai-iltana sitten maha alkoi olla todella täynnä. Suolessa eväät eivät liikkuneet mihinkään vaan ne parkkeerasivat jonnekin ohutsuolen ja paksusuolen alkupään tietämille. Ulospyrkimisen oireita kyllä ilmeni, mutta väärää reittiä pitkin. Olin siis syönyt ja maannut kaksi päivää – ei ihme, että ruoka yritti vallata uutta tilaa itselleen – rauhoittui se kumminkin yötä odotellessani.
Tiistaina lääkärinkierrolla sovittiin, että voin yhtä hyvin odotella suolen virkoamista kotonani, kunhan vaan ruoka kulkee suun, ei ravintoletkun, kautta.
Nyt on perjantai-ilta, kotona. Kevyt suolen keinotekoinen käynnistys eilen. Ruoka on maistunut, nam!
Voitteko kuvitella: äsken join päivän kolmannen kahvikupposen ja pistin päälle vielä melkoisen palasen paikallisleipomon marja-vaniljapitkoa.
Voitteko kuvitella: äsken join päivän kolmannen kahvikupposen ja pistin päälle vielä melkoisen palasen paikallisleipomon marja-vaniljapitkoa.
Masu on rauhallinen – voisiko enempää toivoa!
Tupakatta 2 kk, 22 pv ja reilut 22 tuntia.
Rakas vaimo, Tahvo-kissa ja Vilma-koira voivat hyvin.
Odotelen kutsua testeihin KYS:aan – parin viikon sisällä.
Ollaan ystävät onnellisia – terveydestämme!
Rakas vaimo, Tahvo-kissa ja Vilma-koira voivat hyvin.
Odotelen kutsua testeihin KYS:aan – parin viikon sisällä.
Ollaan ystävät onnellisia – terveydestämme!
keskiviikkona, tammikuuta 20, 2010
1 KOMMENTTIA TEKSTIIN ”Sädehoidosta osastolle”:
₭ Anonyymi kirjoitti...
Heippa Osku!
Ajattelin kommentoida, kun se kerran on luvallista. Olen yleensä vähän arka näihin kommentteihin, pelottaa, että jos vaikka vahingossa loukkaa tms.
Olen seurannut blogiasi miltei alusta asti ja tykännyt tavastasi kirjoittaa. Kun vielä huomasin, että suomen kieli on harrastuksenasi, kiinnostuin lisää. Se on myös minun "intohimoni".
Olen seurannut blogiasi miltei alusta asti ja tykännyt tavastasi kirjoittaa. Kun vielä huomasin, että suomen kieli on harrastuksenasi, kiinnostuin lisää. Se on myös minun "intohimoni".
On se sinuakin koetellut tuo syöpä mokoma, inhottava seuralainen. Tuntuu silti hyvältä, että vaikutat olevan kaiken kaikkiaan positiivisella mielellä.
Itseäni on riivannut leukemia, jonka hoidoksi olen saanut kantasolusiirron rekisteriluovuttajalta. Mahtavaa, että on tuollaisia ihmisiä, jotka mhdollistavat jonkun täysin vieraan ihmisen elämän jatkumisen.
Siirron seurauksena tuli sitten kaikenlaista, mm okasolusyövän esiaste.
Itseäni on riivannut leukemia, jonka hoidoksi olen saanut kantasolusiirron rekisteriluovuttajalta. Mahtavaa, että on tuollaisia ihmisiä, jotka mhdollistavat jonkun täysin vieraan ihmisen elämän jatkumisen.
Siirron seurauksena tuli sitten kaikenlaista, mm okasolusyövän esiaste.
Mutta se minusta. Tsemppiä sinulle kovasti kaikkien "inhahoitojen" keskellä. Vielä se "päivä paistaa meidänkin risukasoihimme" (fraseologian lausekirja, vapaasti mukaellen).
Kiva, kun pääset taas huomenna kotiin.
Terveisin Tuula
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
