Hoitojakso alkaa

29.11.2009

Viimeinkin tämä (henkisesti) rassaava odotus päättyy.

Ensimmäinen sädehoito pitäisi olla aamulla kello 9 aikaan ja sen jälkeen heti hammaslääkäriin: jo melkein hampaattomasta suusta keräillään sulamattomat tikkien jäänteet kahden alaetuhampaan nyhtämisen (en edes huomannut kun ne otettiin!!) jäljiltä. Saan kyllä sitten viikon kuluttua purentakalustoni kuntoon, kun alarankaan asennetaan kaksi tervettä hammasta tilalle.

Aloituspäivän pitäisi sitten ollakin putkessa!

Tämän odottelun stressaavuuteen on paljon vaikuttanut edellisen syöpäleikkaukseni jälkitapahtumat, jotka eivät johtuneet syövästä ollenkaan vaan hoitoaikana mukaan koukkaamastani Legionella-pöpöstä. Sen pöpön syytä olivat lukuisat (ja pitkäaikaiset) tehohoitojaksot, joihin vielä sitten aivan loppuaikana väsyin niin, että ennen viimeistä teho-osastojaksoa kieltäydyin tehohoidosta kokonaan. Hoitohenkilökunta sitten soitteli vaimolle, joka sai puhuttua minut ympäri ja antamaan luvan tehohoitoon – onneksi!

Nyt ei olekaan kysymys sen vanhan syövän uusimisesta, vaan ihka uudesta penteleestä! Siis, totta kai olen ryhtynyt kuuntelemaan tapahtumia ympärilläni ja lukemaan alan lehtiä (muuten: ”alan lehdillä” viitattiin ennen johonkin ihan muuhun!) ja kirjallisuutta, sekä hakeutunut myös netin välityksellä sellaiseen seuraan, jonka kokemuksia olen kuunnellut.

Ja voitte kuvitella, että kaikenlaista sieltä olen kuullut ja monenmoista olen luettavaksi löytänyt. Ja voitte kuvitella myös, että pikkuinen nuppi on välillä ollut aika ymmyrkäisenä ihmeissään ja miettinyt ”Hei, missä mennään!”

Nouhauta sädehoidosta (keskiarvoyhteenveto kaikesta kuulemastani ja lukemastani):

1. Teidän suunne limakalvot 'palavat' ja hoidon loppujaksolla joudutte todennäköisesti olemaan sairaalassa sisällä.

2. Joillakin potilailla sädehoito ei vaikuta limakalvoihin paljon mitään ja myös sädehoidon loppuaikanakin pystytte silloin syömään vellievästä ihan normaalisti suun kautta.

3. Siinä tapauksessa, että ette pysty nielemään suun kautta mitään, teidän vatsaanne voidaan asentaa ”venttiili” (en muista mikä se on nimeltään), jonka kautta ravinto voidaan antaa (myös kotona). Tässä se jo aiemmin mainitsemani kahvikupposesta nautiskeleminen! :)

4. Jos tätä ”venttiiliä” ei voi asentaa, ”ruokailu” tapahtuu nenä-mahaletkun kautta sairaalassa.

Nouhauta sytostaattihoidosta (keskiarvoyhteenveto kaikesta kuulemastani ja lukemastani):

1. Sytostaattihoito saattaa väsyttää.

2. Sytostaattihoito väsyttää usein.

3. Sytostaattihoidon aikana voi esiintyä pahoinvointisuutta.

4. Sytostaattihoito voi laittaa koko elämän ihan sekaisin pahoinvointeineen, väsyttämisineen...

Asiasta entiseen:

Omalla tavallaan mielenkiintoinen juttu on se, että silloin aikoinaan kun ruokatorvensyöpäni löydettiin, samalla paikkakunnalla (Joroisissa), silloinen lääkärini laittoi lähetteen jatkotutkimuksiin välittömästi käyntini jälkeen, kun taas tällä kertaa minun piti lähettää lääkärilleni (nykyisin: ”omalääkäri”) sähköpostia ja ihmetellä olinko kuullut väärin tutkimuspyynnön lähettämisestä keskussairaalaan, kun pyyntöä tutkimuksiin ei ollut kuulunut 1½ viikkoon. Kukkaista kummaa: tutkimuspyyntö lähti juuri tuona päivänä eteenpäin (11 pv vastaanotolla käynnin jälkeen). Eli nykyinen tilanteeni hoitojen suhteen olisi joltisenkin erilainen (en tiedä olisiko se parempi!), mikäli omalääkärini olisi hoitanut homman niin kuin hänen olisi pitänyt.

Ilman vastausta jää myös kysymys: Olisiko tutkimuspyyntölähetettä koskaan kirjoitettu, ellen olisi sitä itse pyytänyt! Kuin myös nähtäväksi jää, millainen vaikutus 11 päivän viiveellä on syövän hoidossa jatkossa?

Aamulla hoidot kuitenkin alkavat. Kirjoittelen lisää palattuani Kuopiosta huomenna.