1.12.2009
No niin! Taas yksi reissu vähemmän – edessäpäin.
Elämäni ensimmäinen kokemus kimppakyydistä – ihan miellyttävä sellainen kaiken lisäksi. Taksi tuli ihan ajallaan ja kyydissä oli kaksi tyttöystävää jo valmiina. Ei kun matkaan, pimeää (On siellä tievalot!) ja vetistä 5-tietä pitkin kohti KYS:aa. Perilläkin oltiin ajallaan.
Elämäni ensimmäinen kokemus kimppakyydistä – ihan miellyttävä sellainen kaiken lisäksi. Taksi tuli ihan ajallaan ja kyydissä oli kaksi tyttöystävää jo valmiina. Ei kun matkaan, pimeää (On siellä tievalot!) ja vetistä 5-tietä pitkin kohti KYS:aa. Perilläkin oltiin ajallaan.
Sitten rutiinilla (toinen kerta) sormenjälkitunnistimelle ja odottelemaan. Toinen tytöistä meni sytostaattihoitoon ja toinen tuli kanssani säteilyyn. En ennättänyt raapustaa montakaan sanaa eilen aloittamani ET-lehden ristikkoon, kun jo kutsu kävi. Taas menin kuin vanha tekijä sädehoitohuoneen tunnistimelle. Saatuani hyväksynnän loppu olikin eilisen toistoa paitsi, että …!!
Sädekoneen hyristyä hurinaansa jo toista minuuttia, aloin ihmettelemään miksi en tahdo saada kieltäni suussa kääntymään!?!? Voihan tiistai – ja Oskarin päivä sentään! Minun olisi pitänyt kuulokojeitteni lisäksi jättää kaarimaljaan myös hampaani (siis nämä, mitkä ovat irralliset!). Kuinka ollakaan, siinä oli toinen asia liikaa muistettavaksi. Mitäs nyt? Käsi pystyyn merkiksi: ”Hoitaja, hoitaja!” – Siinä silmänräpäyksessä ovi aukeaa ja kaksi sorjaa hoitajaa tulee ihmettelemään mistä on kysymys. - ”Unohdin hampaat suuhuni”, soperran nolona. Tytöt vähättelevät: ”Ei haittaa mittään!” Maski irti, hampaat kaarimaljaan ja kone uudelleen surisemaan.
Tänään osasin asetella farkkujensaumankin niin, ettei se heti ruvennut parempaa puoltani painamaan.
Hoidon loputtua muistin kysyä, voinko (1) seuraavalla kerralla ottaa kameran mukaan, ja voinko (2) ottaa täällä kuvia, ja voivatko (3) he ottaa minusta 'maski-kasvoilla' -kuvan? Kaikkiin kysymyksiin sain suosiollisen vastauksen ja kuka tietää, vaikka jo huomisen jorinani yhteyteen voisin lisätä 'maski-kasvoilla' -kuvani sivun alareunaan Akilleiojen sekaan.
Sitten lääkärin syyniin. Eihän se mikään syyni ollut, vaan leppoisa (jos nyt tätä aihetta leppoisaksi voi kutsua) rupattelu siitä, mitä on jo tapahtunut ja mitä tullee (=potentiaali, muistathan!) tapahtumaan. Summa summarum: Tänään vielä labraan ja huomisaamuna osastolle sytostaattihoitoon (mikäli veriarvot ovat kohdallaan. Ja miksi eivät olisi?!).
Sädekoneen hyristyä hurinaansa jo toista minuuttia, aloin ihmettelemään miksi en tahdo saada kieltäni suussa kääntymään!?!? Voihan tiistai – ja Oskarin päivä sentään! Minun olisi pitänyt kuulokojeitteni lisäksi jättää kaarimaljaan myös hampaani (siis nämä, mitkä ovat irralliset!). Kuinka ollakaan, siinä oli toinen asia liikaa muistettavaksi. Mitäs nyt? Käsi pystyyn merkiksi: ”Hoitaja, hoitaja!” – Siinä silmänräpäyksessä ovi aukeaa ja kaksi sorjaa hoitajaa tulee ihmettelemään mistä on kysymys. - ”Unohdin hampaat suuhuni”, soperran nolona. Tytöt vähättelevät: ”Ei haittaa mittään!” Maski irti, hampaat kaarimaljaan ja kone uudelleen surisemaan.
Tänään osasin asetella farkkujensaumankin niin, ettei se heti ruvennut parempaa puoltani painamaan.
Hoidon loputtua muistin kysyä, voinko (1) seuraavalla kerralla ottaa kameran mukaan, ja voinko (2) ottaa täällä kuvia, ja voivatko (3) he ottaa minusta 'maski-kasvoilla' -kuvan? Kaikkiin kysymyksiin sain suosiollisen vastauksen ja kuka tietää, vaikka jo huomisen jorinani yhteyteen voisin lisätä 'maski-kasvoilla' -kuvani sivun alareunaan Akilleiojen sekaan.
Sitten lääkärin syyniin. Eihän se mikään syyni ollut, vaan leppoisa (jos nyt tätä aihetta leppoisaksi voi kutsua) rupattelu siitä, mitä on jo tapahtunut ja mitä tullee (=potentiaali, muistathan!) tapahtumaan. Summa summarum: Tänään vielä labraan ja huomisaamuna osastolle sytostaattihoitoon (mikäli veriarvot ovat kohdallaan. Ja miksi eivät olisi?!).
Kotimatka ei tapahtunutkaan samalla (Mikkelin) taksilla, vaan toinen tyttöystävistäni vaihtui samoin kuin taksipalveluhenkilökin (mies) muuttui kuopiolaiseksi.
Erikoista tähän kimppakyytitouhuun tuli, kun rupesin tilaamaan taksipalveluhenkilöä huomisaamun matkalle. Soitin kimppakyytien palvelunumeroon:
- ”Kimppakyydit.” (Ei nimeä.)
- ”Tarvitsisin kimppakyytiä huomisaamuna Kuvansista KYS:aan. Kuinkas se järjestyy?” (Tuntui oudolta puhua nimettömälle, mutten viitsinyt outona ruveta heti nimeä kyselemään.)
- ”Onko kyytinne tarve sairaus vai joukkoliikennevälineen puuttuminen?” nimetön kysyi.
- ”Täh?” karkasi minulta. Muistathan, että olen hidasälyisyyden lisäksi huonokuuloinen.
- ”Eikö teillä ole mahdollisuutta joukkoliikennevälineeseen? Estääkö sairautenne joukkoliikennevälineen käyttämisen?”
- ”Estää” vastasin, kun en meinannut pysyä vauhdissa mukana. Kimppakyytien tilauspalveluhenkilö puhui tavallisen nopeaa vauhtia. - ”Pitäisi olla aamulla klo 08:45 KYS:ssa”, selitin vielä.
- ”Minne KYS:ssa olette menossa?” uteli kyytipalvelija.
- ”Syöpäosastolle”, vieläkin vastailin vaikka tuntui jo oudolta taksin tilaamiselta.
- ”Saanko sosiaaliturvatunnuksenne!” jatkaa kyytipalvelu(-nais-)henkilö.
- ”Mitä ihmettä minun sotulla teette?” kysyn jo hiukan tuohtuneena.
- ”KELA vaatii, että … plaa, plaa...”
Tätä kyselyä jatkui jatkumistaan 'ra-ta-ta-taa' -tahtiin, koska en ollut halukas luovuttamaan sotuani ihan helposti! - Kunnes sen kuitenkin luovutin.
Tässä vaiheessa kiitin kauniisti saatuani viimeinkin taksin saapumisajan, jossa on varattu taksille ajoaikaa tasan kaksi tuntia. Myöhemmin tilauspalvelusta soitettiin vaimolleni ja lyhennettiin matkalle varattua aikaa viidellä minuutilla. Onneksi kuntoni on kuitenkin sellainen, että voin odotella tällä kelillä KYS:aan sisälle pääsyä vaikka räntäsateessa! Todella ihmettelen, miksi taksia tilatessa on ilmoitettava mitä sairastaa, kuka maksaa ja vielä lisäksi sotu, jonka levittelemistä käsketään varomaan kaikkien virallisten instanssien taholta. Mitä ihmettä taksikeskuksen haloo-henkilö tekee näillä tiedoilla?!?!
Mielenkiinnolla odottelen huomisaamun kimppakyytiä. Saanenkohan kyytipalveluntarjoajalta selitystä tilauspalveluhenkilön lievästi sanottuna töksäyttelevään, yksityisyyteen tunkeutuvaan ja anonyymiin (kysyjän kannalta) utelemiseen?!?!
Mulla oli iloisen miellyttävä kokemus myös matkustaa toisten samalla tavalla sairastavien ihmisten kanssa. Siinä syntyi pysyvä kaveruus suhdekin. Ja melkein saman lainen tilaus ongelma.
VastaaPoista