Oireilua

5.12.2009

Sain varmaan ihan tehokkaan pahoinvointilääkityksen KYS:ssa sytostaattihoidon yhteydessä. Samalla kun sain lääkemääräykset pahoinvointia varten minulle myös kerrottiin, että niitten käyttöä ei kannata lykätä vaan on otettava heti kun siltä tuntuu.
Toistaiseksi homma on toiminut – yhtä poikkeusta lukuun ottamatta. Eilen aiottiin taas herkutella, niin kuin usein ennenkin, ihan tavallisella kotiruualla kuitenkin lisäämällä siihen mahdollisimman paljon erilaisia energisiä elementtejä (voi, kerma, juusto).
Kaikki näytti ja tuoksui oikein houkuttavalta.
Samoin kuin maistui – eka haarukallinen.
Toinen maistui – oho – ei oikein miltään.
Kolmas haarukallinen ”tökki” pahemman kerran.
En ensin raaskinut kertoa asiaa vaimolle vaan yritin epätoivoisesti mättää evästä ääntä kohti, mutta eihän se onnistunut.
Pakko oli sanoa:
– ”Nyt mä sit tiijjän miltä se tuntuu kur ruoka ettoo!”
Totta kai vaimo oli huomannut minun epätoivoisen syöntiyritykseni ja sanoi:
– ”Älä aha väkisin. Pie taakoo ja kokkeile jos mänis vaikka hippusen.”
Perunamuusissa oli kermaa ja voita. Siksi vaimo jatkoi vielä:
– ”Ota vähäsen sitä kevytmuussia. Parempi sekin kun ei mittään!”
Herkkutattikastikkeessa oli voita ja kermaa. Siksi vaimo vielä, että:
– ”Tai pistele ihan siltään sitä kastiketta. Sienissä on ravintoo.”
Parhaani yritin, mutta puolet jäi lautaselle. Ja tulihan vaimoltakin oikeutetusti viesti, että hänelle on kerrottava, jos homma ei jollakin tavoin toimi. Myönnettävähän se oli, että asioiden korjaaminen ei onnistu, jos on tiedonkulussa katkoksia. - "Anteeks. Ei ollu tarkotus!"
Tarkoitus oli, että myöhemmin käväisen narisuttamassa jääkaapin ovea ja napsimassa ateriansyrjää sillä lailla, mutta kyllä ilta näytti todeksi sen, että tältä päivältä eväät on jo piilotettu. – Tai ei ihan! Hedelmät maistuivat, mikä oli yllättävää, kun muu ruoka ei kiinnostanut lainkaan.

Tänään ruoka on maistunut ihan normaalisti.