19.12.2009
Niin – tavaksi, rutiiniksi, tottumukseksi.
Pitikö tähän touhuun harjaantua ja saada siitä kokemusta?
Ikään kuin oppia taudin tavat vai antaa taudille opetus. Kouliintua itse vai koulita tautia.
Ja mitä varten tähän tottua pitäisi? Mahdollista kolmatta syövän hyökkäystäkö odottaen, ollen valmiina väijyksissä valmiina iskemään takaisin!?!?
Pitikö tähän touhuun harjaantua ja saada siitä kokemusta?
Ikään kuin oppia taudin tavat vai antaa taudille opetus. Kouliintua itse vai koulita tautia.
Ja mitä varten tähän tottua pitäisi? Mahdollista kolmatta syövän hyökkäystäkö odottaen, ollen valmiina väijyksissä valmiina iskemään takaisin!?!?
Roska(?)romaanista poimittua
Sain juuri luetuksi Jeffery Deaverin psykologisen jännitysromaanin (roskakirja siis), Arkullatanssija. Siinä rujo mies (mittavalta osin halvaantunut mm. liikuntakyvyttömäksi) toimii poliisin neuvonantajana (murha-)rikospaikkatutkinnassa.
Kirjassa kaivaudutaan ihmismielen ja tunteiden syövereihin, kuten viha, rakkaus, kosto, mustasukkaisuus, inho, petos, rehellisyys, suru, ilo ja ties mihin muihin.
Tässä oman elämäni tilanteessa oli helppo poimia asiayhteydestään irrallisia lauseita:
Kirjassa kaivaudutaan ihmismielen ja tunteiden syövereihin, kuten viha, rakkaus, kosto, mustasukkaisuus, inho, petos, rehellisyys, suru, ilo ja ties mihin muihin.
Tässä oman elämäni tilanteessa oli helppo poimia asiayhteydestään irrallisia lauseita:
- Sielukin tarvitsee suojaliivin.
- Elämässä on joskus otettava riskejä. Jumala ei anna takuita!
- Miltä tuntuisi elää jatkuvasti pelon vallassa? Hiiren elämää.
- Älä vajoa itsesääliin puutteittesi vuoksi. Sokeiden laaksossa yksisilmäinen mies on kuningas.
- Kuka minä olen? - Olen 'ne', joista sanotaan: ”Varokaa niitä; ne ovat kannoillanne.” [syövästä]
- Sinä et saa tietää nimeäni, arvoani etkä järjestysnumeroani. Minä en pelaa Geneven sopimuksen säännöillä [syövälle].
- jne
Suosittelen lukemiseksi. - Pitkästä aikaa hyvä roskakirja. Oikein hyvä *****.
Raskas viikko takana
Kaksi pitkää päivää.
Keskiviikkona tein matkan veljen kyydissä. Harmitti suunnattomasti hänen puolestaan, kun oikeastaan kaikki meni ”pitkän kaavan” mukaan eli pientä häslinkiä joka etapilla niin, että pientä viivästystä kertyi sitten kaiken kaikkiaan aika reilusti. Läksimme Kuwaitin kylältä aamulla ennen kahdeksaa ja aurinko oli jo laskenut palatessamme.
Sytostaattitiputuksen aikana selvisi, että ensi maanantaina jään osastolle ainakin yhdeksi yöksi. Silloin mahanahkani läpi asennetaan ”syöttökaukalo”, jota pitkin ravintoa kuljetetaan suoraan ohutsuoleen. Vatsalaukkuuni sitä (PEG-letkua) ei ole mahdollista asentaa poistetun ruokatorveni takia. Ruokatorven poistamisen yhteydessä se muotoiltiin uudestaan mahalaukustani, jolloin mahalaukku nousi ylemmäs, rintalastan taakse.
Torstaina oli hampaitten hoitoa pariinkin otteeseen. Aamulla piti olla paikalla jo puoli yhdeksältä, jolloin purin mallin alaleukani runkorankaan kiinnitettäville kahdelle etuhampaalle.
Välillä kävin sädehoidossa ja sitten taas parin tunnin odottelu. Uusiorunkorangan sain 13:15:n aikaan. Pientä säätämistä siinä oli, mutta kokeillen, hioen, kokeillen ja mallaten alakalusto saatiin suuhun.
Keskiviikkona tein matkan veljen kyydissä. Harmitti suunnattomasti hänen puolestaan, kun oikeastaan kaikki meni ”pitkän kaavan” mukaan eli pientä häslinkiä joka etapilla niin, että pientä viivästystä kertyi sitten kaiken kaikkiaan aika reilusti. Läksimme Kuwaitin kylältä aamulla ennen kahdeksaa ja aurinko oli jo laskenut palatessamme.
Sytostaattitiputuksen aikana selvisi, että ensi maanantaina jään osastolle ainakin yhdeksi yöksi. Silloin mahanahkani läpi asennetaan ”syöttökaukalo”, jota pitkin ravintoa kuljetetaan suoraan ohutsuoleen. Vatsalaukkuuni sitä (PEG-letkua) ei ole mahdollista asentaa poistetun ruokatorveni takia. Ruokatorven poistamisen yhteydessä se muotoiltiin uudestaan mahalaukustani, jolloin mahalaukku nousi ylemmäs, rintalastan taakse.
Torstaina oli hampaitten hoitoa pariinkin otteeseen. Aamulla piti olla paikalla jo puoli yhdeksältä, jolloin purin mallin alaleukani runkorankaan kiinnitettäville kahdelle etuhampaalle.
Välillä kävin sädehoidossa ja sitten taas parin tunnin odottelu. Uusiorunkorangan sain 13:15:n aikaan. Pientä säätämistä siinä oli, mutta kokeillen, hioen, kokeillen ja mallaten alakalusto saatiin suuhun.
Aurinko oli taas laskenut ennen kotiin tulemistani.
Perjantaina ei onneksi ollut muita tapahtumia kuin käynti sädehoidossa. Kokonaisaika reissulle oli 2½ tuntia.
Sitä alussa parjaamaani rutiinia alkaa kertyä – liiaksikin.
Sitä alussa parjaamaani rutiinia alkaa kertyä – liiaksikin.
Hei. Olet aika syvältäkin miettinyt juttuja niin ootko aatellut että tässä voi käydä huonostikin? Olen ekakertalainen mut olen miettinyt. Olen myös vasta 38 vuotias.
VastaaPoistaVilosohvi
Moi Vilosohvi.
VastaaPoistaAika yllättäen (puskista) vetäisit kysymyksen, johon olen itse asiassa jo aloittanutkin kirjoittaa tarinaa.
Se on kipeä aihe monelle. On se sitä ollut itsellenikin, monella tavoin.
Silloin kuusi vuotta sitten kuoleminen tuli keskusteluissa (vaimon kanssa) esille useinkin. Silloin asia oli uusi eikä kumpikaan ihan varmasti tiennyt toisen eikä kaikissa aiheissa omaakaan mielipidettä varmasti.
Mutta palaan asiaan pian! Tsemppiä Sulle.