25.12.2009
Läheltä piti, ettei joulunvietto tapahtunut sairaalassa!
Maanantaina asennettiin ohutsuoleen letku, jota pitkin päivän (aamu-, lisä-, ilta- ja pää-)ruoka annostellaan sopivalla vauhdilla suoraan suoleen.
Leikkaus tehtiin nukutuksessa KYS:ssa. Hiukan puolipäivän jälkeen sain rauhoittavaa ja nopean hissi-käytävä-leikkaussali -surffailun jälkeen Nukkumatti kävi toivottamassa 'kauniita unia'. Seuraavat selkeät havainnot olivatkin heräämössä ja ensimmäinen yhteys sairaalan ulkopuoliseen maailmaan (soitto kotiin rakkaalle vaimolle) tapahtui himpun vaille kahtakymmentä.
Maanantaina asennettiin ohutsuoleen letku, jota pitkin päivän (aamu-, lisä-, ilta- ja pää-)ruoka annostellaan sopivalla vauhdilla suoraan suoleen.
Leikkaus tehtiin nukutuksessa KYS:ssa. Hiukan puolipäivän jälkeen sain rauhoittavaa ja nopean hissi-käytävä-leikkaussali -surffailun jälkeen Nukkumatti kävi toivottamassa 'kauniita unia'. Seuraavat selkeät havainnot olivatkin heräämössä ja ensimmäinen yhteys sairaalan ulkopuoliseen maailmaan (soitto kotiin rakkaalle vaimolle) tapahtui himpun vaille kahtakymmentä.
Yö olikin varsinaisesti liskojen – omaksi sitä ei kehtaa mainostaa.
On vaan outoa, miten vanhat näyt palaavat korvien väliin vaikka kuinka yrittää asennoitua asiaan uutena kummajaisena (tuttavuudeksi ei passaa edes mainita), jolla ei ole mitään tekemistä aikaisemman syöpäni eikä syöpäleikkauksen kanssa.
'Kuusi vuotta takaperin' -tapahtumat ja näyt palasivat kuin tilattuina kuvioon mukaan. Vielä ne eivät kuitenkaan näyttele niin merkittävää osaa kuin aiemmin, mutta mukana ovat! Unien ja näkyjen vuoksi nukkuminen ei jäänyt heikoksi vaan aivan muista syistä.
Leikkaus tehtiin siis (muuntelemattomalla anatomialla varustetun ihmisen) vatsan päälle ja sitä kautta asennettiin 60-70 senttiä letkua ohutsuoleen. Tuota putkea pitkin ruoan (lue: ravintoliuoksen) pitäisi kulkea suoraan suoleen eli vatsasta lähtevään ohutsuoleen. Ravinnon imeytyminen elimistöön tapahtuu siis suolistossa. Normaalisti vatsaan asennettavaa PEG-letkua ei voitu käyttää, koska vatsastani on muotoiltu ruokatorvi, joka toimii poistetun ruokatorven paikalla ja vatsani on tästä syystä siirtynyt sijaansa ylemmäksi rintalastan taakse.
Tiistaina suunniteltiin (oma innostukseni sai lääkärinkin suostumaan) kotiinlähtöä. Olo oli tyytyväinen ja aamujäykkyyden häipyessä aina vain normaalimman oloinen. Ennätinkin jo vaimon hätyyttää järjestelypuuhiin ilmoittaen, että äijäsi saapuu kohta kotiin. - Vaan kun päivä kulki tarpeeksi pitkälle (14:ään saakka), niin oli pakko kertoa hoitajalle olleeni 'enemmän innokas kuin älykäs' ja pyytää yhtä jatkovuorokautta sairaalassa. Sehän toki järjestyi, eikä kotipuolessakaan tullut suurta pettymystä selvitettyäni syyt ja niitten seuraukset.
On vaan outoa, miten vanhat näyt palaavat korvien väliin vaikka kuinka yrittää asennoitua asiaan uutena kummajaisena (tuttavuudeksi ei passaa edes mainita), jolla ei ole mitään tekemistä aikaisemman syöpäni eikä syöpäleikkauksen kanssa.
'Kuusi vuotta takaperin' -tapahtumat ja näyt palasivat kuin tilattuina kuvioon mukaan. Vielä ne eivät kuitenkaan näyttele niin merkittävää osaa kuin aiemmin, mutta mukana ovat! Unien ja näkyjen vuoksi nukkuminen ei jäänyt heikoksi vaan aivan muista syistä.
Leikkaus tehtiin siis (muuntelemattomalla anatomialla varustetun ihmisen) vatsan päälle ja sitä kautta asennettiin 60-70 senttiä letkua ohutsuoleen. Tuota putkea pitkin ruoan (lue: ravintoliuoksen) pitäisi kulkea suoraan suoleen eli vatsasta lähtevään ohutsuoleen. Ravinnon imeytyminen elimistöön tapahtuu siis suolistossa. Normaalisti vatsaan asennettavaa PEG-letkua ei voitu käyttää, koska vatsastani on muotoiltu ruokatorvi, joka toimii poistetun ruokatorven paikalla ja vatsani on tästä syystä siirtynyt sijaansa ylemmäksi rintalastan taakse.
Tiistaina suunniteltiin (oma innostukseni sai lääkärinkin suostumaan) kotiinlähtöä. Olo oli tyytyväinen ja aamujäykkyyden häipyessä aina vain normaalimman oloinen. Ennätinkin jo vaimon hätyyttää järjestelypuuhiin ilmoittaen, että äijäsi saapuu kohta kotiin. - Vaan kun päivä kulki tarpeeksi pitkälle (14:ään saakka), niin oli pakko kertoa hoitajalle olleeni 'enemmän innokas kuin älykäs' ja pyytää yhtä jatkovuorokautta sairaalassa. Sehän toki järjestyi, eikä kotipuolessakaan tullut suurta pettymystä selvitettyäni syyt ja niitten seuraukset.
Keskiviikon vastainen yö meni jo helposti ja aamulla oli kovin miellyttävä olo.
Sain sovittua hakukuljetuksen 13:15:ksi ja puoli kolmen maissa olinkin jo kotona valmistelemassa ensimmäistä pitkää ja kosteaa lounasta. Lounas kestää aluksi 10 tuntia, mutta jo ensi maanantaina sen kesto vakiintuu (normaaliksi) neljäksi tunniksi. Tuona aikana suoleen pumpataan energiaruokaa 3,4 dl.
Tänään ollaan vielä kevyen ruoan aterialla, jota uppoaa ravintoketjuun 1,33 ml:n minuuttivauhtia eli 80 ml tunnissa. Ruoka ei maistu miltään (kielikin puuttuu arvioimisketjusta), joten eipä oikein tunne syöneensäkään.
Vaimo valmistaa juuri suun kautta naposteltavaa lihakasvissosekeittoa, koska suun kautta annosteltavaa ruokaa pidetään tärkeimpänä ruokailutapana edelleen (miksiköhän?).
Tänään on myös maha alkanut ”toimia” ja tilapäinen turvotus ja vatsakipu toivottavasti häipyvät kokonaan. Kuitenkin jonkin päivän suolisto on tarvinnut totutellakseen uuteen 'letkuletkussa' -kapistukseen.
Sain sovittua hakukuljetuksen 13:15:ksi ja puoli kolmen maissa olinkin jo kotona valmistelemassa ensimmäistä pitkää ja kosteaa lounasta. Lounas kestää aluksi 10 tuntia, mutta jo ensi maanantaina sen kesto vakiintuu (normaaliksi) neljäksi tunniksi. Tuona aikana suoleen pumpataan energiaruokaa 3,4 dl.
Tänään ollaan vielä kevyen ruoan aterialla, jota uppoaa ravintoketjuun 1,33 ml:n minuuttivauhtia eli 80 ml tunnissa. Ruoka ei maistu miltään (kielikin puuttuu arvioimisketjusta), joten eipä oikein tunne syöneensäkään.
Vaimo valmistaa juuri suun kautta naposteltavaa lihakasvissosekeittoa, koska suun kautta annosteltavaa ruokaa pidetään tärkeimpänä ruokailutapana edelleen (miksiköhän?).
Tänään on myös maha alkanut ”toimia” ja tilapäinen turvotus ja vatsakipu toivottavasti häipyvät kokonaan. Kuitenkin jonkin päivän suolisto on tarvinnut totutellakseen uuteen 'letkuletkussa' -kapistukseen.
Haudoilla jäi tänä jouluna käymättä, mikä hiukan harmittaa, mutta onhan vuodessa muitakin päiviä (muistaakseni 364) käydä rupattelemassa poismenneitten luona.
Hyvä tuttavani 'Pera' satutti lähtöpäivänsä juuri näihin pahimpiin säde- ja sytostaattihoitojen aloitushetkiin, enkä vierailulla ennättänyt käydä. Tai varmaan olisinkin, mutta omat vaivat tuntuivat vaan tärkeämmiltä kuin tuttavan hyvästeleminen. Sorry!
Tupakitta on kulunut aikaa kuukausi ja 18 päivää – helposti, mutta melkein aina mielessä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti