8.12.2009
Pari päivää on mennyt ihan vaan ihmetellessä, että minäkö muka sairastan jotain ihme syöpää?! Olo on ollut kuin päivinä ennen diagnoosia. Viime viikon torstain 'kevyt etominen' ja perjantain 'öllö ällötys' ovat kuin kaukaisia muistoja jostain, mikä ei tunnu lainkaan todelliselta.
Ruoasta ja ällöttämisestä puhuakseni: Lämmin ruoka ällöttää paljon helpommin kuin kylmä ruoka, toki lajista riippuen. En viime perjantaina ymmärtänyt tätä ja aluksi epäonnistuneen lämmin-ruoka -ruokailun jälkeen olin aivan valmis luovuttamaan koko syömisen yrittämisen. Eihän ollut kokemusta siitä, miten pitäisi toimia. - On minulle kyllä aivan selvästi sanottukin, että jossakin vaiheessa tulee semmottinen tilanne eteen, että ruoka ei yksinkertaisesti maistu, piste. Toivottavasti ei kuitenkaan vielä pitkään aikaan!
Kylmä ruoka, kuten (hedelmä-)salaatit, vaikkeivät kovin energiapitoisia olekaan, ovat tietenkin parempi vaihtoehto kuin ei mitään. Kun muistaa huuhdella ne runsaan nesteen kera, niin jopas!
Ja jäätelö! Ai kun olisin arvannut, että se tuntuu maistuvan (toistaiseksi) silloinkin, kun lämmin ruoka ei vetele tai ainakin oikuttelee. Eikä mitään linjojaan ajattelevan kasvisrasvajäätelöä vaan aitoa kermajäätelöä.
Aina näitä erilaisia vaihtoehtoja tuntuu löytyvän.
Ruoasta ja ällöttämisestä puhuakseni: Lämmin ruoka ällöttää paljon helpommin kuin kylmä ruoka, toki lajista riippuen. En viime perjantaina ymmärtänyt tätä ja aluksi epäonnistuneen lämmin-ruoka -ruokailun jälkeen olin aivan valmis luovuttamaan koko syömisen yrittämisen. Eihän ollut kokemusta siitä, miten pitäisi toimia. - On minulle kyllä aivan selvästi sanottukin, että jossakin vaiheessa tulee semmottinen tilanne eteen, että ruoka ei yksinkertaisesti maistu, piste. Toivottavasti ei kuitenkaan vielä pitkään aikaan!
Kylmä ruoka, kuten (hedelmä-)salaatit, vaikkeivät kovin energiapitoisia olekaan, ovat tietenkin parempi vaihtoehto kuin ei mitään. Kun muistaa huuhdella ne runsaan nesteen kera, niin jopas!
Ja jäätelö! Ai kun olisin arvannut, että se tuntuu maistuvan (toistaiseksi) silloinkin, kun lämmin ruoka ei vetele tai ainakin oikuttelee. Eikä mitään linjojaan ajattelevan kasvisrasvajäätelöä vaan aitoa kermajäätelöä.
Aina näitä erilaisia vaihtoehtoja tuntuu löytyvän.
Kävin eilen verikokeissa ja tänään lääkärillä. Veriarvot ovat hyvät.
Paino oli pudonnut hippusen, mutta siihen tiedän aivan luonnollisen selityksen. Olen ollut tupakoimatta tällä hetkellä 32 päivää, 21 tuntia ja risat. Tupakoinnin lopettamisen jälkeen tapahtui parin viikon aikana puolenkymmenen kilon nopea painonkohoaminen ja nyt se on tullut muutaman kilon alaspäin. Ja tämä painonputoaminen näkyy nyt sairaalan papereissa. Siellä ei näy ollenkaan painoni ennen tupakoinnin lopettamista.
Paino oli pudonnut hippusen, mutta siihen tiedän aivan luonnollisen selityksen. Olen ollut tupakoimatta tällä hetkellä 32 päivää, 21 tuntia ja risat. Tupakoinnin lopettamisen jälkeen tapahtui parin viikon aikana puolenkymmenen kilon nopea painonkohoaminen ja nyt se on tullut muutaman kilon alaspäin. Ja tämä painonputoaminen näkyy nyt sairaalan papereissa. Siellä ei näy ollenkaan painoni ennen tupakoinnin lopettamista.
Suun limakalvot alkavat pikkuhiljaa oireilla. Suu kuivaa ja vieras (oma, tosin) purentakalusto alkaa 'hangata'. Sienitulehdusta on ilmaantunut. No – nämä kaikki ovat asioita, jotka etenevät suunnitellun (olis pitänyt suunnitella toisin) aikataulun mukaisesti – ei siis mitään uutta suusta! Sammakoita sieltä on päässyt ennenkin. Suun kuntoa hoidetaan suunnitelmallisesti.
Huomisaamuna (9.12.) on toinen sytostaattihoito ja sen päälle vielä sädehoito. Ja illalla joulu(laulu)kirkko. Toivon todella, että sytostaattipohmelo tulee saman aikataulun mukaisesti kuin viime viikollakin, eli vasta torstaina. Onneksi viime viikkoinen etovuus kohdistui tulevaan tai juuri suuhun laitettuun, ei siis jo nieltyyn. Minkäänlaista oksentelua, eikä edes sen kaltaista tunnettakaan ollut missään vaiheessa. Niinpä kirkkokonsertti 'Sävel joulu soi' (Yölintu ja Esa Nieminen) onnistunee (potentiaali, kuten muistanet) suunnitellusti.
Alussa mainitsin, että olo on ollut kuin entisellä pojalla...! Pahoin pelkään, että ylihuomenissa olen ihan toista mieltä. Mutta se onkin ylihuomisen murhe!
Muista vastata kyselyyn ja ota kantaa!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti