Vko 50:n loppupää

12.12.2009 (lauantai)

Tulin kello yhdeksäksi KYS:aan. Sädehoitoyksikön kautta siirryin sytopolille.

Keskiviikkona oli toinen sytostaattihoitopäiväni. Nyt tiputus tapahtui polikliinisesti, joten osastolla asumisen turhuus jäi pois. Kolme pussillista suolaliuosta sekä sama lääke (Sisplatiini) kuin viime viikolla. Koko hässäkkä vie aikaa kolmisen tuntia: ensimmäinen tunti torkahdellessa, toinen tunti lukiessa ja kolmas tunti tippatelineen kanssa wessassa rampaten.

Alun perin oli tarkoitus, että lähden 'mikkeliläisten kimppakyydillä', mutta koska kello oli ennättänyt jo 13:een, eteläsavolaiset olivat jo lähteneet! Minulle soitettiin toinen kimppakyyti, jonka piti tulla 14:ksi. Pitkien ja aika käsittämättömienkin koukeroiden kautta pääsin viimein kotiin. Siis olin lähtövalmiina KYS:ssa klo 13 ja kun olin kotona Kuwaitin kylällä, kello näytti 16:50!!!! Vielä kerran: siis 82 km:n matkaan meni aikaa odotuksineen kolme tuntia ja viisikymmentä minuuttia (3 h 50 min). Ilman odotuksiakin siihen olisi mennyt tasan kaksi (2) tuntia. Tämä asia on jo selvitelty, joten ei siitä sen enempää, mutta toteanpahan vielä kuitenkin (kun en vaan malta pittää leipävärkkiä ummessa), että olipahan pisin ja kylymin savolainen risteily, minkä koskaan olen tehnyt. Eikä minua toista kertaa saa moiselle cruisailulle mukaan, ei millään opilla!

Viikkoa aiemmin torstai oli vielä ihan kiva päivä. Ruoka ei 'tökkinyt' eikä kukaan muukaan. Niin myös tänä torstaina. Tänä torstaina kyytikin oli taattua laatua. Vaikka kävimme veljeni kanssa kahvillakin, kokonaisaikaa reissulle tuli alle kolme tuntia (2 h matkat, ½ h hoito, ¼ h kahvit).
Viikkoa aiemmin perjantaina ruoka 'tökki' ihan kohtalaisesti. Nyt 'tökkiminen' oli vähäisempää, mutta kumminkin: Ei paljon mieli tehnyt ryhtyä ylisuurta ruokamäärää sisäänsä ahtamaan. Kaikenkaikkiaankin perjantain ruokamäärä oli määrällisesti noin 30 % normaalimäärää pienempi. Kyydissä ei ollut moittimista.
Viikkoa aiemmin lauantaina ruoka maistui siltä kuin sen kuuluukin maistua. Nyt 'pikku-tökkiminen' jatkuu edelleen. Olen kuitenkin saanut tänään menemään energiapommeja (rakkaan kotihengettären tarkoitusta varten valmistamia). Kello on nyt 14:30 ja odotan kuitenkin, että päivän kokonaisruokamäärä tulee nousemaan ihan normaalimääräiseksi.
Sunnuntai, maanantai ja tiistai ovat sitten taas niitä varastoenergian tankkauspäiviä. Toivotaan, että vaa'an lukemat pysyvät ainakin viimeviikkoisissa lukemissa. Kotivaa'alla se olisi 50,5 kg, mutta pahoin pelkään, että savuttelun lopetuksen jälkeiset nousukilot häviävät pikkuhiljaa.
Tupakoimatonta aikaa on muuten nyt jo reilut viisi päivää yli kuukauden (aika hyvin ja ennen kaikkea helposti, vaikka itse kehuskelenkin!).

Davosin miesten 15 kilsaa kilpaa alkaa koht'sillään, joten kevyt energiantankkaus alle ja nojatuolimatkalle Sveitsiin.

Ensi viikolla uudet kujeet.
Pukin (joulu-) tuloon on muuten aikaa 12 yötä.

Kerro omista kokemuksistasi, anna kommentteja ja muista vastata kyselyyn!

Uutta 'sytoa' odotellessa

8.12.2009

Pari päivää on mennyt ihan vaan ihmetellessä, että minäkö muka sairastan jotain ihme syöpää?! Olo on ollut kuin päivinä ennen diagnoosia. Viime viikon torstain 'kevyt etominen' ja perjantain 'öllö ällötys' ovat kuin kaukaisia muistoja jostain, mikä ei tunnu lainkaan todelliselta.
Ruoasta ja ällöttämisestä puhuakseni: Lämmin ruoka ällöttää paljon helpommin kuin kylmä ruoka, toki lajista riippuen. En viime perjantaina ymmärtänyt tätä ja aluksi epäonnistuneen lämmin-ruoka -ruokailun jälkeen olin aivan valmis luovuttamaan koko syömisen yrittämisen. Eihän ollut kokemusta siitä, miten pitäisi toimia. - On minulle kyllä aivan selvästi sanottukin, että jossakin vaiheessa tulee semmottinen tilanne eteen, että ruoka ei yksinkertaisesti maistu, piste. Toivottavasti ei kuitenkaan vielä pitkään aikaan!
Kylmä ruoka, kuten (hedelmä-)salaatit, vaikkeivät kovin energiapitoisia olekaan, ovat tietenkin parempi vaihtoehto kuin ei mitään. Kun muistaa huuhdella ne runsaan nesteen kera, niin jopas!
Ja jäätelö! Ai kun olisin arvannut, että se tuntuu maistuvan (toistaiseksi) silloinkin, kun lämmin ruoka ei vetele tai ainakin oikuttelee. Eikä mitään linjojaan ajattelevan kasvisrasvajäätelöä vaan aitoa kermajäätelöä.
Aina näitä erilaisia vaihtoehtoja tuntuu löytyvän.

Kävin eilen verikokeissa ja tänään lääkärillä. Veriarvot ovat hyvät.
Paino oli pudonnut hippusen, mutta siihen tiedän aivan luonnollisen selityksen. Olen ollut tupakoimatta tällä hetkellä 32 päivää, 21 tuntia ja risat. Tupakoinnin lopettamisen jälkeen tapahtui parin viikon aikana puolenkymmenen kilon nopea painonkohoaminen ja nyt se on tullut muutaman kilon alaspäin. Ja tämä painonputoaminen näkyy nyt sairaalan papereissa. Siellä ei näy ollenkaan painoni ennen tupakoinnin lopettamista.

Suun limakalvot alkavat pikkuhiljaa oireilla. Suu kuivaa ja vieras (oma, tosin) purentakalusto alkaa 'hangata'. Sienitulehdusta on ilmaantunut. No – nämä kaikki ovat asioita, jotka etenevät suunnitellun (olis pitänyt suunnitella toisin) aikataulun mukaisesti – ei siis mitään uutta suusta! Sammakoita sieltä on päässyt ennenkin. Suun kuntoa hoidetaan suunnitelmallisesti.

Huomisaamuna (9.12.) on toinen sytostaattihoito ja sen päälle vielä sädehoito. Ja illalla joulu(laulu)kirkko. Toivon todella, että sytostaattipohmelo tulee saman aikataulun mukaisesti kuin viime viikollakin, eli vasta torstaina. Onneksi viime viikkoinen etovuus kohdistui tulevaan tai juuri suuhun laitettuun, ei siis jo nieltyyn. Minkäänlaista oksentelua, eikä edes sen kaltaista tunnettakaan ollut missään vaiheessa. Niinpä kirkkokonsertti 'Sävel joulu soi' (Yölintu ja Esa Nieminen) onnistunee (potentiaali, kuten muistanet) suunnitellusti.

Alussa mainitsin, että olo on ollut kuin entisellä pojalla...! Pahoin pelkään, että ylihuomenissa olen ihan toista mieltä. Mutta se onkin ylihuomisen murhe!

Muista vastata kyselyyn ja ota kantaa!!