- 1. tammikuuta 2010 23.10
- ₭ Anonyymi kirjoitti...
- Syöpä on pirullinen hyyryläinen ja vastustaja ja siihen sairastuttuaan meistä varmasti jokainen pohtii vaihtoehtoa ...entäpä jos tästä ei selviä...Itse olen käynyt näitä pohdintoja nyt kahteen otteeseen. 2004 minulla todettiin nelikymppisenä peräsuolisyöpä, kävin tuolloin läpi leikkaukset ja sytostaattihoidot.
- Tänä syksynä pitkittyneen yskän selvittelyjen yhteydessä löytyi pahkuroita keuhkoista. Jaa että keuhkosyöpä tupakoimattomalle miehelle, ei yksi suolistosyöpä sitten riittänyt ! Levinneen keuhkosyövän ennusteet ei ole kovin hyvät, turpiin tulee melko varmasti 6-0. Montakohan kuukautta sitä lääkäri antaa elinaikaa ? Lapsetkin ovat vasta 9 v ja 13 v ! Siinä kun odotteli tarkempia tutkimustuloksia ehti käydä monen näköistä vaihtoehtoa läpi, välillä löytyi jotain positiivista oljenkortta, mutta sitten mentiin taas lujaa syvälle alas. Eräs kaveri (syöpäläinen hänkin) totesi minulle "Pete, kaikki me kuollaan joskus. Syntymä on ihme, ei kuolema".
- Koepalojen perusteella pahkurat osoittautuivatkin suolistosyövän etäispesäkkeiksi eli vanha piru oli uusinut nyt keuhkoissa, eivät saaneet kaikkea tapetuksi viisi vuotta sitten. Joulukuussa tehtiin hoitosuunnitelma: aluksi on tarjolla kolmen lajin syto-cocktail kahden viikon välein puolen vuoden ajan (jos hoito tehoaa ja mies kestää). Esimakua saatiin joulun alla ja homma jatkuu ensi viikolla.
- Sen voi sanoa että odottavan aika oli loka-marraskuussa pitkä kun tehtiin tutkimuksia ja selviteltiin mikä äijää tarkalleen ottaen vaivaa. Nyt kun on tietoa ja hoidot alkaneet niin olo on ollut levollinen, syöpä ei ole heti ensimmäisenä asiana mielessä, askelta on lyhennetty ja otettu muutenkin rauhallisemmin kun keuhkot eivät kestä normaalia rasitusta, pääosin positiivisella asenteella on menty eteenpäin.
- Toivon todella että tuleva vuosi tuo meille parempaa tullessaan. Jään odottamaan filosofisia pohdintojasi.
- Pete
-
